40m2

Nykyisessä asunnossani olen asustellut vajaa puoli vuotta. Olenko tosiaan asunut tässä jo näin kauan?   Musta tuntuu, että ihan hetki sitten, eräänä lumisena tammikuisena päivänä, rättiväsyneenä töiden jälkeen kävin katsastamassa asunnon tai, että vastahan roudasin tänne hirveällä kiireellä monen  monta kuormaa tavaraa ja itkeä tihuutin, ettei mikään tule varmasti mahtumaan mihinkään. Onneksi järki sentään huusi sanoi "Ei" Toivoniemen ihanilla maisemilla varustetun 21 neliön kopperoisen kohdalla. 

Osaksi rakastuin tähän viehättävään puutalo-yksiöön ensisilmäyksellä, asuntohan oli varsinainen tilaihme. Osittain myös kiireellä sekä avoerolla oli sormensa pelissä. Uusi katto oli saatava pään päälle ja äkkiä.  

Tosiaan, vajaa puoli vuotta on vierähtänyt ja musta  tuntuu, että kämppä ei edelleenkään ole mun näköinen.     Niinpä niin, tässä kohtaa hävettää myöntää, että todellakin työskentelen sisustuksen parissa.

Luulen, että tää asunto on vaan joku väliaikainen ratkaisu, sillä  selailen jatkuvasti erilaisia vuokra-asuntoja. Niin, näillä tuloilla ei ihan heti omaa osteta. Tosin mahdollinen muutto tämän tavaramäärän kanssa hirvittää jo pelkästään ajatuksena.    
Toisaalta, vähintäänkin samankokoisen ja yhtä edullisen asunnon löytäminen keskustan liepeiltä  (tästä keskustaan noin 2,5km) olisi melkoinen haaste, joten  taidan sittenkin olla tyytyväinen nykyiseen ja vihdoin ja viimeinen taidan tosissani yrittää rakentaa tästä oikeasti kotia.

Siispä tuumasta toimeen, olkoon alkava kotiprojekti osana alkavaa ryhtiliikettä! :)

.