Vauhdikkaan työpäivän ja kaiken muun sähläyksen jälkeen lähdettiin tytsyjen kanssa vielä keskustaan, aikomuksena fiilistellä ihanaisia naisia sekä tietty yhtä ihanaa miestä - suunnitelmissa ei ollut ostaa lippua, mutta jokseenkin mieli muuttui, kun lippuja alueelle oli vielä jäljellä.
Tietenkään mä en ollut vaatetuksen saati kenkien puolesta varustautunut yhtään tähän festarikeissiin - ballerinat kastui läpimäriksi jo matkalla keskustaan ja hypotermia ei tainnu olla kovin kaukana. Sateenvarjon kanssa liikkuminen ahtaalla alueella oli aivan perseestä ja mulla kävi niin kateeksi ihmisiä, ketkä oli varustautunu kumppareilla ja kumppaneilla. Mutta mehän ei olla sokerista, eihän?
Jukkapoika oli livenä kyllä ihan huikea! Koko keikan ajan taidettiin nähdä kyseisestä herrasta vain pari vilausta (eikä lähelläkään pyörinyt voimakkaan näköisiä miehiä, ketkä olis voinu tarjota maisemapaikkaa olkapäiltä) - mutta meininki oli ihan mahtava! Keikan jälkeen Amarilloon lämmittelemään, kuten kaikki 1000000 muutakin janoista ja märkää festarivierasta. Miksi kukaan ei oo älynny rakentaa jotain katosta Rotuaarin ylle? Ens kesäksi taidan hankkia asunnon kyseisen aukion yltä - alueella asuvilla ihmisillähän on aivan mahtavat näkymät!
Oi Chisu, tuo ihanaisista naisista ihanin! Miten tää nainen voi aina olla livenä niin mahtava? Kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa katseltiinkin keikkaa Amarillon terassilta - hyvät näkymät ja lyhyt matka baaritiskille. Avot!
Kuten myös PMMP - nää energiaa pursuavat naiset veti jälleen kerran asenteella aivan loistavan keikan! Kyynärpäätaktiikalla eturiviin, tukka silmillä, kamppeet märkinä ja jalat jäässä jammailtiin&laulettiin kaatosateesta huolimatta täysillä mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti